torstai 27. heinäkuuta 2017

Kesäloman suoritus

Jäälatte. Check, lähes joka ikinen kesälomapäivä.


Siellä se Anatude keinuu, ihan naapurissa. Siellä piti olla meitsi mandolinonkin, mutta oliko niitä lippuja, oliko. No ei ollut. Eläydyn Hernesaaren live-pätkien mukaan parvekkeen nurkassa. Ihan kiva. 

Tässä sitä ollaan kesälomalla. Kelit ovat olleet viime päivät huikeat täällä etelässä ja nautin joka ikisen mahdollisen hetken parvekkeemme nurkassa näinä rauhaisina kesähetkinä, jolloin linnut visertävät, jossain kuuluu musa ja ihmiset ovat liikenteessä. Siis kaikki muut ihmiset, mutta en minä.


Kuvanottaja kesälomanurkkauksessaan. Nämä kukat ovat niin, niin, niin ihania.

Olen törmännyt moneen muistutukseen siitä, että älä suorita kesälomaa, vaan ole vaan. Myös suuresti ihailemani Maaret Kallio on sitä mieltä, että pois turhat lomaodotukset. Ihana ajatus, mutta ihan mahdoton. Siis huomioiden, että jäin tänä vuonna lomalle silloin, kun keskivertolomalainen teki jo paluuta töihin, niin todellakin tässä joutuu vähän suorittamaan, koska loma-aikaakin on vähemmän. Suoritelista on kohtuullinen, mutta kyllä ahdistaa, jos joku näistä jää tekemättä eli huomenna pari ruksia tarvitaan. 


K e s ä l o m a s u o r i t u s l i s t a

- Vessankaappi siivottu ja inventoitu. Iso Check. 

- Alennusmyynneissä tuhlattu ja rahaa siiretty säästötililtä käyttötilille liian monta kertaa. Check, check.
 
- Kirpparisuorittamista. Ipanaisen viikko - Check (hae vielä tienatut massit ja myymättömät kamat pois ennen kuin loma loppuu).

- Facekirppikset. Pientä suoritusta. Ihan ookoo, mutta jäi sitten kuitenkin ne isot säkit vielä kuvaamatta tälle kesälle. No oo armollinen itelles. Sit ens kesänä taas. 

- Emmy. Myyntitili sulkeutuu kuun vika päivä ja Gantit lähtee Karjalaan. Ihan törkeen halvalla kesäkamaa ja talvikamaakin. Kantsii käydä ostamassa merkit himaan täältä.
 
- Suppailu. Huomenna. Aina on se huomenna. No josko huomenna. En mä ole käynyt edes alkeiskurssia. Vai mitä minä siellä yksin melon menemään? Putoan kuitenkin jääkylmään mereen. 
 
- Mattopyykki. Huomenna. Tai jos oonkin suppaamassa. No sitten ylihuomenna, mutta entäs jos sataa. Millä halavatulla minä roudaan matot Eiraan matonpesupaikalle? DriveNown Bemulla 0,57s/minuutti? Siinä ei voi sitten ottaa matonpesuproseccoja Mattolaiturilla. Pitäisiköhän mennä ihan muuten vaan, vaikka viikonloppuna. Mattojahan voi pestä vielä loman jälkeenkin. Joku viikonloppu. 

- Lomailu. Koko ajan, mutta miten ja kenen kanssa. Tuntuu, että lapset eivät ole tehneet yhtään mitään koko lomalla, kun odottaneet, että minä olen lomalla. No entäs nyt sitten. No on me syöty ainakin jäätelöä. 

Nyt mä katson tuota taivasta ja näitä parvekekukkia, enkä suorita mitään muuta. On tämä lomailu kyllä ihan parasta.  

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesällä vain skidit pakkelit

Kesäsussu tässä terve! #nolifting #nonothing #dianakukkii #jahortensia

Kukas se heräsi yhtä aikaa aamuauringon kanssa? No minähän se olin. Keskeytin lomailuni tänään muutenkin etäpäivällä, joten ei olisi tullut makkoominen kyseeseen muutenkaan. Sikäli iisi etäpäivä oli, että vain muutama juttu, kuten uuden työn palkkatoiveen esittäminen (huhhuh), oli agendalla.

Eka lomaviikko menikin jo menojaan, mutta ihan parhaassa seurassa mummolassa. Olimme  siskon perheen kanssa isää auttelemassa ja raivailimme turhia tavaroita kaapeista tilaa viemästä. Serkut nauttivat toistensa seurasta ja niinhän me kaikki. Sanon vain, että tämä jengi on onni isolla oolla. Sitä ei tähän vaan siten pysty kirjoittamaan, koska Onni on erisnimi. Lisäksi siskoni taikoi keittiössä jälleen kerran niin huikeita herkkuja, että tämä viikko meneekin omaan karuun keittiöön totutellessa.  Aa että.

Reissasimme junalla ja idea travel light toteutui ainakin meikkien suhteen. Mukana oli nimittäin ihan minimaalinen meikkisetti, joka on se kesän peruskattaus. Glitterit ja shimmerit saavat huilia kaapissa, ainakin pikkujouluihin saakka.


Ihon pienet (ja isommatkin) virheet taputtelen piiloon kesäiholle sopivalla voidemaisella meikkipuuterilla, kuten tällä viime kesäisellä Boholla. Tätä ei sitten levitellä koko kasvojen alueelle, vaan vain paikoitellen, taputellen sormella, jos siis ei tähtää mihinkään tiernapoikamaskiin v. 1987.

Kesäposket ovat kauniin korallit. Tämä väri on ihan huikea ja sopii päivettyneelle iholle. Huomaatko muuten, miten eri väriseltä tuote näyttää tuotekuvassa ja tuossa yläpuolella olevassa kuvassa? Oikein odotin, että iho on saanut hiukan väriä ja tämän poskipunan voi kaivaa kesäkäyttöön. Tämä väri on talvikuukaudet ihan omassa jemmassa, sillä kalpea talvi-iho kaipaa hiukan toisenlaista sävyä.



Monet ovat etsineet sitä luonnonkosmetiikan ripsaria ja aika ajoin hehkutetaan, että nyt se ihan paras luonnonkosmetiikan ripsari on löytynyt. Hienoa, kun tulee näitä löytöjä yksi toisensa jälkeen, mutta itse olen ollut hyvin pitkälti tyytyväinen lähes tulkoon kaikkiin ripsareihin, jotka ovat vastaani tulleet. En edes osaa nimetä yhtään ripsaria, joka olisi ollut jotenkin erityisen huono. 

Benecosin ripsarin sain jo kevään korvilla testiin Ruohonjuuresta ja sitä olen siitä saakka käyttänyt. Plussaa on ehdottomasti ensinnäkin tämän tuotteen huokea hinta (alle 10e) suhteessa laatuun. Ripsari ei varise ja se levittyy kauniisti. Harjalla saa tarkkaakin työtä tehtyä, jos ehtii hifistellä. Yleensä ei ehdi. Väri ei ole pitch black, vaan siinä on häivähdys metallinharmaata.

Minun ripsistä ei tule kilometrin mittaisia tällä ripsarilla, mutta ei tule kyllä millään muullakaan. Ripset kuitenkin näyttävät kauniilta ja ehdottomasti pidemmiltä kuin ilman. Ostan jatkossakin.

Kesällä ei vaan voi laittaa raskaita mattapunia tai rajauksia huuliin. Sipaisen usein huulirasvaa, mitä milloinkin. On makuhuulirasvoja Hurrawta, Crazy Rumoursia, on myös välillä joku kevyt sävyttävä ja ehdoton suosikki on aurinkosuojahuulirasva

Ei makkeeta mahan täyveltä. Kesämeikkikolumni oli tässä. Niitä tämän viikon helteitä odotellessa. :D


*) Ripsiväri saatu




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Piknikillä vauvelien kanssa



Ehkä ihaninta. Kirjoitan parvekkeella ilta-auringon lämmittäessä ja lokkien kirkuessa naapurin katolta. Kesä on täällä ja se tuntuu ihanan lämpimältä. Meidän parveke on siitä huikea, että jos aurinko yhtään pilkottaa, se pilkottaa meidän partsilla ja ihan auringon laskuun saakka. 

Tänään on lasten kanssa puistoiltu, syöty eväitä puistossa ja oltu vauvojen kanssa. Jaksoin monta kertaa kieltää aikaisemmin, ettei nukenrattaita viedä ulos, kunnes tajusin, että hitto miks ei. Nyt niitä työnnellään erityisen ilolla, koska Alex ja isosisko Emilia otetaan mukaan - mielellään joka paikkaan.

Minä keskityin tänään juomaan jäälattea ja nauttimaan auringosta. Lapset juoksentelivat puistossa ja näyttivät minulle esityksiään. Meidän melkein eskarilainenkin oppi tekemään  hienoja kärrinpyöriä. Lasten kolmen ja puolen vuoden ikäero on näkynyt jonkin verran siinä, että nuorempi on tehnyt juurikin esim. kärrinpyöristä miniversioita tai todennut yksoikoisesti ettei hän osaa jotain, vaan  isosisko voi tehdä, mutta nyt näitä juttuja kuuluu aina vaan vähemmän. On ollut ihan liikkistä huomata, että apua, meidän vauva osaakin jo isojen juttuja ihan oikeasti.  Kärrinpyöriä näkyy tänään myös Instastoriesilla @riikka_hei.




On myös aika superia, että vaikka joka ikinen päivä molemmat tytöt viettävät aikaa pelien ja ohjelmien parissa puhelimilla ja se on ihan ookoo, mutta leikeille on silti tilausta. Tytöt saivat maahantuojalta leikkeihinsä nämä vauvelit ja ovat pienokaisistaan luonnollisesti onnellisia. Toiveissa olikin ollut jo pitkään omat Baby Born -vauvelit, koska meillä oli ennestään yksi vauva. Tiedättehän-mitä-siitä-seuraa. Kuopus toivoi erityisesti poikavauvaa. Baby Bornin isosisko oli nähty monella kauppareissulla, sitä oli katsottu netistä ja se vaan oli niin ihana. Isosisko Baby Born on pidempi kuin vauva Baby Born - no tietty on - mutta samat vaatteet näille sopii siitä huolimatta. Ihanan kätevää.

Nukkeleikeistä käydään myös paljon keskustelua netissä. On gallupeja ja kysellään, minkä ikäiset lapset leikkivät vielä nukeilla. Voi kunpa he leikkisivät mahdollisimman pitkään! Nukkeleikit sekä kehittävät että kuvaavat lasten tunne-elämää, kuten toki myös muunlaisetkin leikit, mutta hoivaleikit ovat hyvin tärkeitä tunne-elämän kehityksessä.

Pojille soisin hankittavan nukkeja leikkiin ihan ilman, että he niitä itse pyytävät, mutta erityisesti silloin. Tiedän tapauksen, jossa perheenisä ei suostunut ostamaan pojalleen vauvanukkea, kun hän sitä pyysi. Mitä tulee vauvojen sukupuoleen, niin mielestäni nukkevauvat ovat mainio tapa tarkastella ihmisen anatomiaa, kun se kuitenkin luonnollisesti lasta jossain kohtaa kiinnostaa ja nuket ovat lapselle ominainen tapa tarkkailla näitä eroja. On myös sydäntä läikäyttävää kuunnella, miten lapset vauvoilleen puhuvat. Ajoittain tuntuu, että on itsekin onnistunut jossain kohtaa, kun tunnistan omikseni niitä lohduttavia sanoja, joita lapset vauvoja hyssytellessään lausuvat.



Alex saa joka aamu vettä pullosta, se kylvetään - myös illalla. On erittäin ekologista, kun sama vaippa käy päivästä toiseen. Isosisko Emilian hiukset saavat hoitoa päivittäin ja myös äiti kehotti pitämään niistä hyvää huolta, ettei niille käy kuten eräälle meikkipää-horrowshowlle, jonka tukka ei selvää päivää tule enää näkemään. Nukkejen mukana tulee kaikenlaista hoitokamaa potasta ja tutista lähtien, myös se hiusharja. Niin ja ruokaakin näille nukeille saisi antaa, mutta lapset antavat leikisti kaupasta ostettua oikeaa mangososetta, koska vauvan putsaaminen on kuitenkin aika työlästä. Vesipissit pottaan on vielä ihan jees. Nukkeja hoidetaan hartaasti ja vielä illalla ne peitellään yöpuvuissaan nukkumaan.  Aika ihanaa.


*) Yhteistyössä maahantuojan kanssa

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ehkä yksi kauneimmista työmatkoista



Näin kesäloman alla muutama sananen työmatkailusta, joka jää ihan juuri muutaman viikon tauolle. Olen tänä kesänä taittanut työmatkan vain ja ainoastaan pyöräillen - tuli taivaalta mitä tahansa. Kaikenlaistahan sitä on niskaan tullutkin ja olen aidosti kiitollinen, kun kelit ovat kuivat. 


Olen alkanut seuraamaan vartin välein päivittyvää sadetutkaa. Tunnen keltaisen ja sinisen sävyt, jolloin polkeminen on vielä ihan iisiä, kohtalaisen sateen ripsutellessa, mutta punaisella ollaan sitten jo rankkasateessa, jolloin lenkkarit kastuvat jo lähtöhetkellä. En ole ottanut bussia, vaikka välillä kun on oikein kastunut, on ajatellut, ettei tässä ole mitään järkeä... mutta kun maisemat ovat tällaiset, niin en vaan voi hypätä bussiin.  






Varmaan ymmärrät. En todellakaan voi hypätä bussiin. Pyöräilen töihin vajaan puoli tuntia (9 km) Matka-aikaan vaikuttavat myös pakolliset pysähdykset, koska on vaan ihan pakko ottaa kuvia kauniista maisemista tai joutsenperheestä.

Viime keväänä sain synttärilahjaksi hartaasti toivomani kulkupelin Pelagon Brooklynin (iso kiitos jälleen kerran ihana M!). Tuolloin työmatkani oli noin 3 km per sivu kaupungin halki ja baanaa pitkin tsygäni kulki kuin unelma. Siksi pyöräksi valikoitui juuri tämä yksilö.


Vaihtaessani työpaikkaa kilometrit kasvoivat, kuntarajat ylittyivät ja tuli aika hankkia myös pyöräilytakki. Edelleen työmatka on ihan kohtuullinen poljettava ja koska se on ehkä yksi kauneimmista reiteistä, mitä voi olla, se menee suht vaivatta. Poljen saarten läpi, ensin Lauttasaaren sillan ja mäen ylös, siitä meren rantaa pitkin Kaskisaareen ja Lehtisaareen. Voiko olla ihanampaa. 

Kuitenkin olen ajatellut, että lisävaihteista ei varmastikaan olisi haittaa, sillä kun ajan kaupunkipyöräksi suunnitellulla Brookynillä tätä matkaa, niin huomaan, etten pääse niin lujaa, kun jerkkua pohkeissa piisaisi. Työmatkojani saattaisi snadisti paremmin palvella esim. kasivaihteinen versio pyörästäni tai varsinainen työmatkapyörä, kuten Airisto Commuter. En ole näitä käynyt koeajamassa, joten ainoastaan arvailen.

Yhtä kaikki, olen kuitenkin varsin tyytyväinen kauniiseen kulkupeliini. Voi kysyä, mikä pakko se on ylipäätään kaahata ihan täysillä, kun perille pääsee vähän iisimminkin. Erityinen maininta Brooklynille ajoasennosta. Selkä pysyy suorana, eikä hartiat ole kipeytyneet. Lisäksi erittäin mainiota on se, ettei reppua tarvitse pitää selkää hiottamassa, sillä tavarakori kuuluu osana pyörän parhaimpiin ominaisuuksiin. Viereltä ohi vinkaisevat muna-asentoiset huomioliivi-pyöräiyhousulijat raksuvine vaihteineen ei ehkä muutenkaan ole ihan mun juttu, vaikka tyyli olkoon kaikilla vapaa. hän sopisi nyt sateenkaari emoji. 




Aa että
 On vaan niin kaunista!

Aamulla vielä tämä reissu 
ja sitten alkaa 
l-o-m-a !!!





 






lauantai 8. heinäkuuta 2017

UUTINEN! 40-v nainen työllistyi jälleen!

Onnittelut minulle! Iso kiitos rakas sisko!


On ollut melkoinen viikko. Olen useaan otteeseen täälläkin kertonut, miten stressaavaa on elää määräaikaisissa työsuhteissa. Olen nyt jo monta vuotta vuosi kerrallaan jokaisen määräaikaisuuden lopun lähestyessä jännännyt, missähän sitä on seuraavaksi töissä - vai onko missään. Jälleen olin tämän asian äärellä ja naputtelinkin pari hakemusta, joissa molemmissa etenin haastatteluun saakka. Toinen oli sellainen ihan ookoo, muttei mitään intohimoja herättävää -pesti ja toinen oli sellainen superjees ja todellista työmotivaatiota ylläpitävä pesti. Toisen sain ja just sen, mitä toivoinkin. ...oon niin ansainnu mun laskevan sykkeen...





Tieto paikan saamisesta tavoitti minut juuri ennen huikean Vesalan keikkaa ja voin kertoa, että Pommery maistui erityisen hyvältä hyvän ystävän seurassa tuona iltana. On suunnaton helpotus, kun voi taas olla hetken pohtimatta, mistä kuukausiraha tilille kilahtaa. Yhtään tätä stressiä ei helpota uutisointi siitä, miten nelikymppinen nainen alkaa olla jo liian vanha rekrytoitavaksi. En voi käsittää tätä. Tämähän on juuri oikea aika rekrytoida naisia, kun lapset jo pääosin nukkuvat yönsä, se taaperoralli on helpottanut ja aivosumu hälvenemässä. Uutisessa mainittiin, että työnantajat epäilevät naisten kyvyn oppia uutta katoavan nelikymppisenä. Itse näin uusien haasteiden nimenomaan pitämään pään skarppina. Tämä on jälleen kerran jotain käsittämätöntä tasa-arvoroskaa, joka Suomessa rehottaa paikoitellen hyvinkin voimakkaana.



Minä se täytin ristikkoja juhannuksena ihan sillä fiiliksellä, että saan hyvää aivojumppaa. Tämä oli uusi juttu minulle. Oli todellinen ilo löytää oikeita ratkaisuja ja havaita, että ristikoissa on ihan oma jargoninsa, joka minulla on vielä vähän hakusessa. Ihmettelin pitkään, miksi valitsemani "darra" ei lopulta sopinutkaan päätään pitävälle ja (hiki)pisaroiden ympäröivälle vihjeelle. Oikea vastaus olikin "surra", mutta senkin lopulta oivalsin itse! Ehkä nämä ristikkoharrastukset ovat jotain sellaista, jotka vasta nelikymppisenä alkavat kiinnostelemaan, mutta sehän jälleen kerran kumoaa epäilyksen siitä, etteikö olisi kykyä oppia uutta. Pah ja pöh, sanon minä.

Nyt tämä nelikymppinen ihastelee vielä saamiaan onnittelukukkia, jonka jälkeen kävelee tottuneesti napsauttamaan pyykkikoneen päälle. Elämä on just nyt vaan ihan mahtavaa.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesälomalaisten kuulumisia ja alevinkki Sylvanian Families -setteihin


Kävimme kuopuksen kanssa tänään Citymarketissa ruokaostoksilla ja huomasin, että Sylvanian Families -settejä oli ihan reilussa alessa. Kannattaa käydä kurkkaamaassa, jos perheeseenne kuuluu faneja. 

Kesälomaa koululaisilla alkaa olla jo kuukausi takana. Itse olen yleensä jäänyt lomalle jo juhannuksen aikaan, vaan tänä vuonna pakerran officella vielä pari viikkoa. Lomaa kyllä jo o-do-tan!

Tytöillä loma sujuu aika rennosti. Ei ole kerhoja tai leirejä, saavat ihan keskenään miettiä miten päivänsä viettävät. Iskä on siis kotona heidän kanssaan, mutta leikit sujuvat tytöillä pääosin kahdestaan. Aamulla nukkuvat pitkään, koska illalla myös valvovat pitkään. Siitä vaan, sanoo äiti. Arki on niin tiukkaa aikatauluttamista, että lomalla saa olla ihan omassa rytmissä.


Ei nukuta, koska loma!
Tytöt olivat laittaneet Sylvanian Families -perheet esille ja en malttanut olla nappaamatta muutamaa kuvaa. Meillä alkaa olla näitä kaveruksia jo niin paljon, että lisätilakin oli tarpeen. Tämän kolmikerroksisen talon tytöt saivat keväällä maahantuojalta. Kovin monessa paikassa emme ole tätä nähneet, mutta ainakin täällä se on saatavilla. Tytöt laittoivat talon alle ruokakaupan ja talo on mahdollista myös liittää yhteen muiden talojen kanssa. Kaikkia komboja on kokeiltu.  


Tytöille ostetiin joku aika sitten tämä vaatekaappisetti ja he ovat saaneet sisustaa talot ihan oman fiiliksen mukaan. Minä printtasin tapetit joku aika sitten taloihin SF:n omilta sivuilta. Kannattaa huomioida, että mittasuhteet eivät välttämättä ihan mätsää, joten itse tein vähän lisäkappaleita koloihin, mutta niitä ei edes huomaa.  




Cittarin aletuotteista mukaan pääsi tämä vauvansänky. Suklaapupuperheen äitillä on nukutuspuuhat, mutta kuopus ei näytä menevän nukkumaan. Samaistun.


Iltapalalle löytyy alakerran kaupasta ihan kaikkea mahdollista. Kaupasta voi lukea enemmän täältä. Lapsukaiset ovat parhaillaan tekemässä iltapalaa äidillekin, sieltä on tulossa porkkanaa ja kurkkua, eipä hullumpaa.



Ihanaa lomaa sinne lomalaisille ja tsemppiä työssä pakertaville! Toivotaan, että saadaan nauttia näistä lämpöisistä päivistä ollaan lomalla tai töissä!

*) Yhteistyössä Sylvanian Families