Joulukuun dediksistä


Tämä viikko on vierähtänyt. Tänään ollaan jo 23 päivää lähempänä jouluaattoa. Vielä eilen olin sitä mieltä, että tänä jouluna tonttu ei nyt erikseen käy meillä joulukalentereita täyttämässä, vaan niin juuri hetki sitten könysin kakkosluukkua tiirailemasta, mahtaako se tonttu sinne löytää mitään, koska ei kai sitä nyt kaksi joulukalenteria per lapsi riitä. Kiitos sinne tätillekin kalenterikontribuutiosta.

Kuuntelin kollegaa ihaillen, myös ihmetellen, kun hän kertoi jo alkuviikosta, että heillä tonttu on valmistellut jo etukäteen kalenterin kaikki luukut valmiiksi. Tämä lienee Keltikangas-Järvisenkin mielestä temperamenttikysymys, sillä minä valmistelen kyllä kaikki asiat ylipäätään siihen dedikseen mennessä, mutta en hetkeäkään aikaisemmin. Hiukka stressaava lifestyle ajoittain, mutta minkään tälle mahtaa ja ikinä ei kuitenkaan olla myöhässä - per se.  

Viikonloppuna aion perehtyä lahja-asioihin ja toivon mukaan myös edistän osittain tätä projektia. Tiedän jo tuota kirjoittaessani, että vielä ei dedis paina niin tiukkaan, että oikeasti pukinkonttia vielä täyttäisin. Sitä paitsi just tajusin, että joulukorttiasian dedis oikeasti vähän polttelee. Jos olisi fiksu, niin en missään nimessä kuvittelisi ottavani lapsista perinteistä joulukorttikuvaa. Vaan arvannet mitä tehdään lauantaina. Ja sunnuntaina.

Tämä tonttu on aloittanut salitreenit ja se on siis sitä, että jos arkena haluaa habaa kasvattaa (lue: yrittää epätoivoisesi pienentää mahanröllykkää, kiitos Lindtin tehtaanmyymälän, hiukan teettää extraduunia), niin saliaika on yöllä. En vieläkään ole ihan sinut reidenkaventajien kanssa ja kaipaan ohjattuja tunteja. 

Minusta onkin tullut pyöräilijä ja olen tullut tutuksi virtuaaliohjaajan kanssa. Hän on hauska ja supersymppis. Tykkään erityisesti siitä, että hän laulaa biisejä mukana, kuten eilen Siltsun Malagaan

Hei hapannaama, tuu tänne täällon hyvä meno. 
Ihmiset murjota ei, ne sanoo holá holá.
 
Ei voi kun hekotella. Kello näyttää kymppiuutisia ja mamma kispaa menemään samalla bondaten virtuaalicoachin kanssa. Ehkä se on se keikkuminen siinä liian korkean pyöränselän päällä. En osaa säätää satulan korkeutta. Olisi huvittavaa nähdä ne valvontakameran hetket, kun meitsi vaivihkaa yrittää paria konstia. Juueiolluttästävivusta. Juutääeioovoimalaji. Ensi kerralla katson myös sen pyöränsäädöt tutorialin. 

Hei huomenna se luvattu perjantai! Eikun polttamaan sitä joulukynttilää molemmista päistä, että ehtii tehdä kaiken ja tietysti nauttia tästä kaikesta!

Suosikit