Uusia tuntemuksia merellä

Vietimme työporukan kanssa virkistäytymispäivää ja suvi näyttäytyi onneksemme kauniina tuona päivänä. Olin ilmoittanut itseni melontaan. 

Olen tunnettu siitä, että innostun asioista, enkä mieti siinä kohtaa toteutusta. Sama pätee tulevan viikonlopun irtiottoon, ks. lisätietoja täältä.

Saimme nopeat ohjeet mm. siitä, miten päin mela pitää olla kädessä. Jouduin korjaamaan. Kajakkiin asettautuminen oli sitten oma juttunsa. Sinne ei ihan niin vain solahda, mutta sanottakoon, että minulla ei pärs kastunut, kuten eräillä toisilla. Hihhi.

Kajakki on melkoisen kiikkerä kapistus. Ihan hirmuisesti siinä ei voi alkaa riehumaan. Hengittääkin kannattaa rauhallisesti. Onneksi ei aivastuttanut.  

Lähdimme melomaan ja minut valtasi ihana rauhallisuuden tunne. Tämähän liikkuu. Ihanaa. Aion liittyä heti Eiran merimelojiin, ajattelin lipuessani pitkin Töölön lahdukkaa.

Suuntasimme kohti Seurasaarta. Yhtäkkiä rauhan tuntemukseni muuttuivat jäykäksi puristamiseksi,  järkyttävät aallot liittyivät melojien joukkoon. Hampaat irvessä, niskat jumissa ja käsivarret hapoilla kauhoin huutavia lokkeja karkuun. Saatoin koukata vähän liian läheltä niiden pesää, mutta kun keltainen pelini kampesi jatkuvasti vasempaan.

Jäin muusta joukosta. Harmaapäinen papparainen lähestyi keula korkealla moottoriveneellä ja Korkeasaaren botsi rymisteli toisella puolella. Ajattelin, että se on nyt menoa. Pohdin aaltojen lähestyessä, että vesi ei kyllä tuntunut käsiin kovin kylmältä, eikä neuletakkini litimärissä hihoissakaan mutta se on varmaan sitä, jos kokonaan ui. Mä vedin Gantin neuletakilla. Tosi ammatimaista, mutku mulla ei ole mitään dry-fit pusakoita.

Suuntasin kajakin kärjen kohti laineita, älä mene kylki edellä, oli opettaja ohjeistanut. En mene, en. 

Huomatkaan tuon meloja Toropaisen suojapeitto  - stailisti kainaloissa saakka - mutku ope käski. Ei hemmetti, on sitä naurattanut.

Maihinnousu oli sitten oma ohjelmanumeronsa. Meloin laiturille, kurottauduin, tunsin miten kajakki pohti näyttäisikö minulle mikä se eskimopyörähdys on. Huusin apua ja minut käytännössä nostettiin ylös kajakista. Ei kovin tyylikästä - mutta pärs pysyi edelleen kuivana. Bravo.

Pari tuntia melontaa täysin rookiena. Rankkaa oli, mutta ajoittain oikein ihanaakin, tekisi mieli kokeilla uudellaan. Merimelojat, here I come. Ehkä.