Yötön yö
 |
| panoramio.com |
Melko tavallinen juhannuskuvio, mutta meillä valvominen ja päänsärky ei suoranaisesti johdu juhlimisesta, vaan valvomisesta. Valvominen johtuu kasikuisen levottomista unista ja Miehestä. Voi että minua otti päähän. Niin paljon, että kävin kerran vähän kankkuun monottamassa sikeässä juhannusunessa (ymmärrä tämä miten haluat) kuorsaavaa Miestä.
Olemme anoppilassa siis. Me tytöt nukumme parisängyssä ja Mies patjalla lattialla toisella puolella minua. Matkalaukkumme oli sängyn vieressä ja viskelin yöllä Miestä kohti lähestulkoon koko matkalaukun sisällön, koska en yltänyt tökkäämään lempeästi kyynärpäällä, enkä saattanut karjaista, että LOPETA KUORSAAMINEN, koska olin juuri saanut kasikuisen takaisin uneen. Vihaan niin tällaisia öitä. Lapselle ei voi olla vihainen,
Meidän aatto sujui muilta osin suorastaan ihanasti. Tapasimme ex-tempore ystäviä ja vietimme koko päivän heidän kanssaan grillaten ja höpötellen lasten leikkiessä keskenään. Kävin tekemässä mummolassa salaatin ja kasikuisen sekä paistettavien halloumien vaatiessa samaan aikaa huomioni, en ehtinyt laitella salaatin tekemisestä aiheutunutta sekasortoa järjestykseen. Arvelin tulevani naapurista siivoamaan ennen kuin anoppi saapuu kotiinsa. Väärin meni. Kun saavuimme ystäviltä, paikat oli laitettu niiiiin siistiksi ja ojennukseen, että viesti meni kyllä perille. Anoppi 1 - Miniä 0. Apua, että hävetti. Pitikin aamulla hetki mietiskellä sängyssä, että millä sanoilla anteeksipyynnön aloitan. Anoppihan heti, että no mikäs sotku se edes oli. Vähän oli paperisilppua pöydällä. Ai peeveli, neljävuotias silppusi saksilla jonkun sanomalehden tuhanteen suikaleeseen. Sen unohdinkin.
Tästä on hyvä jatkaa. Milloinkahan niitä junia lähti takas etelään?
