Odottelua

Siis suuri ihme on tapahtunut: Minä olen äitiyslomalla jo neljättä päivää eikä vauva ole vielä syntynyt! Tämä on tietenkin kaiken järjen mukaan hyvä asia, mutta itse olen tästä äärimmäisen hämmentynyt. Nyt sitä panikoi, että ei kai tätä synnytystä jouduta käynnistämään joskus rv 42 ja odotettavissa olisi vähintäänkin viisikiloinen pikkupäällikkö. Kyllä tämä on ihmeellistä, ensin pelkää ennenaikaista syntymää ja kun alkaa viikot näyttää hyvältä, niin aletaan jännittämään yliaikaisuutta. Voisi ihan sopia, että mennään maks. pari viikkoa vielä eteenpäin ja sitten vauva vaan syntyy, onko tämä selvä. Tähän voisi vielä pyytää, että jos vain käy, niin vien esikoisen päiväkotiin ja matkaan itse Kättärille synnyttämään ja sitten lapsi noudetaan päiväkodista katsomaan uutta sisarusta. Sopisihan tällainen järjestely?

Nythän voisi kuvitella, että kaikki on valmiina jos lähtö tulee, vaan niin on sairaalakassi pakkaamatta eikä oikein mitään muutakaan ole valmiina. Ehtiihän sitä sittenkin, kun arvoisa le bébé on saapunut. Mitä tuohon joka paikassa toitotettuun sairaalaveskaan tulisi edes pakata? Ei ole mitään hajua mahtuuko lähellekään pre-raskaus vaatteisiin (tiedän vastauksen mutten halua sitä lausua tässä), onko kylmä vai kuuma, mitä väriä vauvalle, kun ei tiedä saammeko tytön vai pojan ja ylipäätään mitä vastasyntyneelle tähän aikaan vuodesta puetaan? Melko vaikeaa. Äiti tosin osti tänään ihanat pyjamahousut ihan just tätä uutta elämää varten, kun pyjamahousut on varmaan perusoutfit ekat viikot (lue: vuodet) enkä aio edelleenkään pukeutua synnytyssairaalan tarjoamaan garderobiin, vaan roudaan omat - kylpytakista lähtien. Viimeksikin tämä onnistui, vaikka sairaalaan saavuinkin ilman tuota kuuluisaa kassia. Mikäli tällä kertaa nappaan sen mukaani, minä tarvitsen siis sairaalamatkalaukun, ei tätä määrää mihinkään kassiin tungeta. Suunnittelu on siis hyvällä mallilla, toteutus on sitten toinen asia.