Happy, oh so happy
Se on terve!
Tai ei se ihan terve ole. Mies tartutti flunssan. Tilanne on kuitenkin kyllä nyt niin, että aion katsastaa ympärilleni ja todeta, että kyllä asiani voisivat huonomminkin olla, ja sen seuraksena päätän olla erityisen tyytyväinen elämääni. Miksi lähes 3 kuukauden syrjäytyneisyys olisi ollenkaan ikävä asia? En ole ennenkään kesäkuukausina töissä paahtanut, joten olisihan se outoa, että nyt olisin. Elokuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi.
Minulla ei siis ole työpaikkaa edelleenkään, en ole mennyt naimisiinkaan tässä välissä, vaikka nyt olisi ollut kaikki aika suunnitella oikein kunnon dreamwedding. Aika on aikaisemmin ollut täydellinen excuse olla järjestämättä yhtään mitään. Paitsi miksi vaivautua, koska Mies ei suostu mihinkään kuitenkaan. Toinen paitsi on se, että ei kyllä jaksa itsekään vaivautua, koska ei ole harmainta aavistustakaan, miten ko. toimenpiteen edes haluaisi suorittaa. Pitäisiköhän palkata sellainen wedding coordinator? NOT.
Isot häät on sooo passé. Let's face it, se syöttäminen ja juottaminen tapahtuu siitä tahdosta, että lahjalistaan voi raapustaa haluavansa leikkeleottimet. Bileitä voi pitää ihan muuten vaan. Minä näet olen jo aika päiviä sitten hoksannut, että jos en nyt hanki sitä ja sitä astiastoa, se menee tuotannosta mahdolliseen hääpäivääni mennessä. Senpä tähden listallani olisi ainoastaan kattiloita. Anyone who's anyone tiedostaa, että yhdestä kattilasta saa pulittaa enemmän kuin lennosta Barcelonaan ja takaisin, joten kattilalahjalistan laatiminen olisi melko turhaa. Mikähän kattiloiden tuotantoaika muuten on?
Entäs identiteettikriisi sukunimen vaihdosta? Ai kamala. Minulla on passissa sattumalta erittäin onnistunut otos itsestäni, mitä ei voi sanoa, että monessa muussa tallennetussa dokumentissa olisi, onnistun nimittäin erinomaisesti näyttämään ihan seinähullulta valokuvissa. Taito sekin. Näin ollen olisi silkkaa idiotismia sukunimen vaihdoksen vuoksi hankkia uuteen passiin kymmeneksi vuodeksi seinähullun valokuva.
Palatakseni tyytyväisyys-linjaukseeni... Asiat, joita en ole tehnyt, vaikka olisin niitä voinut tehdä - niitä ei vain lasketa. Olisin voinut olla töissä tai naimisissa jo niin ja niin kauan, vaan kun en ole ollut, niin sepä vasta riemukasta on sitten, kun nämä tekemättömät asiat joskus tulevat tehdyksi. See! Think positive - no matter how insane it sounds.
Tai ei se ihan terve ole. Mies tartutti flunssan. Tilanne on kuitenkin kyllä nyt niin, että aion katsastaa ympärilleni ja todeta, että kyllä asiani voisivat huonomminkin olla, ja sen seuraksena päätän olla erityisen tyytyväinen elämääni. Miksi lähes 3 kuukauden syrjäytyneisyys olisi ollenkaan ikävä asia? En ole ennenkään kesäkuukausina töissä paahtanut, joten olisihan se outoa, että nyt olisin. Elokuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi.
Minulla ei siis ole työpaikkaa edelleenkään, en ole mennyt naimisiinkaan tässä välissä, vaikka nyt olisi ollut kaikki aika suunnitella oikein kunnon dreamwedding. Aika on aikaisemmin ollut täydellinen excuse olla järjestämättä yhtään mitään. Paitsi miksi vaivautua, koska Mies ei suostu mihinkään kuitenkaan. Toinen paitsi on se, että ei kyllä jaksa itsekään vaivautua, koska ei ole harmainta aavistustakaan, miten ko. toimenpiteen edes haluaisi suorittaa. Pitäisiköhän palkata sellainen wedding coordinator? NOT.
Isot häät on sooo passé. Let's face it, se syöttäminen ja juottaminen tapahtuu siitä tahdosta, että lahjalistaan voi raapustaa haluavansa leikkeleottimet. Bileitä voi pitää ihan muuten vaan. Minä näet olen jo aika päiviä sitten hoksannut, että jos en nyt hanki sitä ja sitä astiastoa, se menee tuotannosta mahdolliseen hääpäivääni mennessä. Senpä tähden listallani olisi ainoastaan kattiloita. Anyone who's anyone tiedostaa, että yhdestä kattilasta saa pulittaa enemmän kuin lennosta Barcelonaan ja takaisin, joten kattilalahjalistan laatiminen olisi melko turhaa. Mikähän kattiloiden tuotantoaika muuten on?
Entäs identiteettikriisi sukunimen vaihdosta? Ai kamala. Minulla on passissa sattumalta erittäin onnistunut otos itsestäni, mitä ei voi sanoa, että monessa muussa tallennetussa dokumentissa olisi, onnistun nimittäin erinomaisesti näyttämään ihan seinähullulta valokuvissa. Taito sekin. Näin ollen olisi silkkaa idiotismia sukunimen vaihdoksen vuoksi hankkia uuteen passiin kymmeneksi vuodeksi seinähullun valokuva.
Palatakseni tyytyväisyys-linjaukseeni... Asiat, joita en ole tehnyt, vaikka olisin niitä voinut tehdä - niitä ei vain lasketa. Olisin voinut olla töissä tai naimisissa jo niin ja niin kauan, vaan kun en ole ollut, niin sepä vasta riemukasta on sitten, kun nämä tekemättömät asiat joskus tulevat tehdyksi. See! Think positive - no matter how insane it sounds.
