sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nyt ehtii messuilla // Kotirinki kylässä // Nappaa ilmainen 3h siivous*


Habitaresta on tultu ja nyt on aikaa istua hetki koneen äärellä. Kurkkaa Instastories, siellä on pitkiä katseita Annon pellavalakanoihin ja muihin messujen ihanuuksiin.

Pitkästä aikaa tällä viikolla oltiin siinä tilanteessa, että oli kiire monena aamuna ja illat venyivät pitkiksi töissä - vielä perjantainakin. Tämä on sellainen asia, jonka toivon jossain kohtaa korjautuvan, mutta töissä olen uuden edessä ja tavat työskennellä hakevat vielä uomaansa. Sen tähden olen ollut äärimmäisen onnellinen siitä seikasta, ettei kotona ole enää tarvinnut venyä imurin varteen, vaan se puoli on meillä viime aikoina hoitunut toisten toimesta. 

Meillä käy vihdoin siivousapua. Tätä palvelua olen suunnittelut toteutettavaksi niin kauan kun jaksan muistaa, varmasti pidempäänkin. Uidessani Välimeressä, ennen arjen alkamista, tein sen päätöksen, että nyt loppui se viikonloppuisin rähjääminen ja itsensä uuvuuksiin siivoaminen. Oli aika miettiä, mitä muuta viikonloppuisin voi tehdä kuin siivota.




Siivoojan palkkaaminen ei ole mikään pikkujuttu. Jo se, että päästää vieraita ihmisiä siivoamaan sotkujaan on oma juttunsa. Myös se, että sovitusta pidetään kiinni, etenkin kun siivouspalveluun sijoitetaan, niin odotan saavani moitteetonta jälkeä - oli lähtötilanne miten haastava tahansa.

Yhteistyön tiimoilta meillä kävi Kotirinki tekemässä heidän puhtausohjelmaan kuuluvan tehosiivouksen ja täytyy sanoa, että heitä voin lämpimästi suositella. Jos lähdetään siitä, että kylppärissä myös lattiakaivo (!) oli putsattu ja pesty, hanat hohtivat kylppärin lisäksi myös keittiössä niin, että lähes aurinkolaseja olisi tarvittu, samoin kuin lattiat ja pinnat kiilsivät puhtauttaan, niin ei voi kuin olla tyytyväinen. Kotirinki tuo muuten mukanaan kaiken muun, paitsi ei imuria.

Kotiringillä on puhtausohjelmia, joissa on 2, 3 tai 4 kertaa tehtäviä siivouksia. Mikäli teet yhden parhaimmista päätöksistä, mitä voi tehdä ruuhkavuosien keskellä eli palkkaat siivoojan ja tässä tapauksessa valitset Kotiringin säännöllisen siivousohjelman, saat 3t veloituksetonta siivousta. Edun voi käyttää ensisiivouksessa tai lisäpalveluissa, kuten esim. ikkunanpesemisessä, huonekalujen tai mattojen höyrypesussa, jääkaapin tai uunin putsauksessa. Kampanjakoodi on BLG0917  

Meillä kävi ennen Kotirinkiä, suositusten perusteella siivousfirma, jonka kanssa etukäteen sovin ajan sekä kohteet, jotka toivoin siivottavan, mutta aikataulu ei pitänytkään. Siinä kohtaa, jos jää vielä lamppuun pölyä, niin totean kyllä viileästi, että ei jatkoon. Kotiringin puhtausohjelmassa joka toinen viikko teho- ja joka toinen ylläpitosiivous kuulostaa kyllä aivan unelmaiselta.

Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen jaksanut tehdä viikonloppuisin paljon sellaista, mitä en aiemmin jaksanut, kun vähintään yksi päivä meni kokonaan siivoukseen. Ammattilaisen tekemä siivous on muutenkin ihan eri luokassa kun omani, joka on ollut lähinnä kaaoksen hallintaa. Toki ysin siivoamatta ei voi olla, mutta tavaroiden järjestäminen ammattilaisen edestä on ihan eri juttu, kun koko homma. 

in ollen viime viikonloppuna nautiskelin Kaapelitehtaalla Design Marketissa, josta lähti mukaani hyvään messuhintaan Saana & Olli tyynyliinat, joita olin katsellut jo pitkään. Tänään Habitaressa ihastuin sydänjuuriani myöten Annon pellavalakanoihin. Kurkkaa Annon ihanuudet täältä. Tämä ylimääräinen energia tulee kalliiksi, kun nyt jaksaa innostua kaikista ihanuuksista, mutta se on sen arvoista.

Käykö teillä siivooja? 


*) Yhteistyössä Kotirinki

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ole hyvä kasvoillesi / Lempeä ja liftaava kasvohieronta Essen probioottisilla voiteilla



Otin käteeni tämän oppaan, jonka olen saanut jo varmastikin ainakin reilu vuosi sitten, mutta onneksi ei ole myöhäistä välittää niitä oivalluksia, joita tämä kaunis kirja tarjoaa.

Luonnonkaunis ja terve iho -kirjan on kirjoittanut rintasyövän sairastanut nainen, Karin Björkegren Jonas, joka kertoo matkastaan, kuitenkin enemmän siitä, miten ihon saa hehkumaan luonnollisin menetelmin.

Kaikki näkyy ihossamme, iho heijastaa sisintämme. 

Kirjassa on helposti toteutettavia vinkkejä parempaan oloon, kuten sängyn reunalla roikkuminen. Selkä ja niska rentoutuvat ja asennolla on paljon hyviä vaikutuksia koko keholle. Myös Heli Laaksonen on runoillut, että kun katselee maailmaaa pää alaspäin, se on hiukka hianon näköst! Tähän taisi liittyä myös parin kuaharin nauttimista.

Kirjassa on myös erilaisia venytyksiä, ihonhoitovinkkejä ja reseptejä naamioihin ja kuorintoihin, joista moni valmistuu jo kuivakaapista ja jääkaapista löytyvillä tuotteilla. Vinkit liittyvät myös omaan hyvinvointiin, sil se, miten voit, näkyy myös ihossasi.



Minä käytän Esseä ihonhoidossa ja kesällä ostin Essen probioottisen seerumin, joka on tähän mennessä ihan paras seerumi, mikä minulla on ollut käytössä. Seerumin teho perustuu ihon tasapainotilan palauttamiseen ja sopii tuoteselosteen mukaan erityisesti stressaantuneelle iholle. Yksi millilitra seerumia sisältää yli miljardi elävää probioottimikrobia.

Probioottimikrobit aktivoituvat tullessaan kosketuksiin iholla olevan kosteuden kanssa, jonka jälkeen ne alkavat hommiin ja korjaamaan ihon suojabarriääriä tehden ihosta kiinteämmän, täyteläisemmän ja kimmoisamman. Great job, thanks!

Seerumia tulee käyttää vain Esse kasvovoiteen kanssa ja minulla on ollut käytössä Defence Moisturiser +. 41-vuotias - au naturel - ihoni näytti tänä aamuna tältä.




En varmasti saanut kuvaan sitä hehkua mikä syntyy, kun tein kirjasta kasvohieronnan seerumilla ja kasvovoiteella. Mitään ihoa siloittavia filttereitä ei kasvoissa ole, se on ihan rehellinen selfieräpsy. Tein myös kasvojoogan, joka meni kyllä ihan hekotteluksi miehen katsoessa minua huolestuneena, kun tein iii-oooo -äännettä ja kalansuuta. Aaettä, vieläkin naurattaa, mutta se toisaalta tekee vain hyvää. 


Ihoni on muuttunut Esse-sarjan käyttämisen jälkeen varmasti monin tavoin, mutta ainakin siten, että suu- ja leukapielissäni vaikuttaneet kipeät, tulehtuneet, hormonaaliset näpyt ovat aikapäiviä sitten häipyneet, ja myös niiden jättämät arvet ovat vaalenneet. Iho voi kaikin tavoin hyvin, vai miltä näyttää?

Kasvovoiteessa on Devil's Claw -nimisen (apua mikä nimi?) kasvin uutetta, jota on käytetty moduloimaan ihon sisältämää tulehdusvastetta. Ehkäpä tätä on kiittäminen siitä, että kipeät hormoninäpyt ovat kaikonneet. Voiteen sisältämät prebiootit ja probiootit parantavat ihon suojabarriääriä vahvistamalla ihosolujen välisten liitosten muodostumista. Kigelia-uute puolestaan kiinteyttää ihoa. 


Se miten elät, vaikuttaa ihoosi. 

Se, että on löytänyt itselleen sopivan ihonhoitosarjan, on tietysti ihan mahtavaa. Mikään voide ei kuitenkaan pysty itsessään tekemään erityisiä taikatemppuja, jos itse et pidä huolta itsestäsi. Itselleni paras oppi on tässä matkan varrella ollut armollisuus. Se, että on ihan ookoo, jos ei ehdi tai tykkää käydä salilla, niin ei ole mikään pakko käydä. Jos tykkää joogata, voi tehdä sitä ja sekin on ookoo, jos ei joka ilta jaksa. Tämä on tällaiselle mustavalkoiselle tyypille aikamoista opettelua.

Kirjassa on muuten yksi aika hauska tietoisku, erityisesti sokeritonta syyskuuta viettäville. Venytellessä, käsien ilmaan nostaminen eli kainalokuoppien tuuletttaminen vähentää makeanhimoa! Yessss! Jatkoon!
   

*) Kirja saatu 

torstai 31. elokuuta 2017

Syksy tuli ja sen mukana myös täit / Teepuuöljy syksyn must have -hankinta



Törmäät lappuun päiväkodin ovessa. "Ryhmässä on täitä. Muistathan tarkistaa lapsesi pään.". Välittömästi alkaa oma päänahkasi kutisemaan ja pohdit, milloin viimeksi olet hölvännyt lasten hiuksia täinestoshampoolla. 

Meillä on käytössä ollut jo vuosia ns. täiden estoshampoo. Aiemmin oli Eco.kid ja nyt on Centifolian Schoolchildren's Best Friend -ishampoo. Sitä saa ainakin täältä. Shampoossa on laventelia, fenkolia ja oreganoa ja tuoksu on melko voimakas. Tätä suositellaan käytettäväksi kerran viikossa ja kampaus vielä täikammalla päälle. Me ei olla kammattu erikseen, mutta nyt on syytä ottaa sekin rutiini käyttöön, kun kausi on ns. päällä. Voit lisätä myös 10 tippaa teepuuöljyä käyttämääsi shampooseen ja tämän tulisi myös auttaa täiden poissapitämiseen.

Ruohonjuuren julkaisussa on ollut joskus myös hyvä vinkki, jonka pitäisi karkoittaa jo päähän pesiytyneet täit. Siihen tarvitaan kookosöljyä ja teepuuöljyä. Lue tarkat ohjeet täältä

Teepuuöljyä käytetään meillä ahkerasti ja siitä on pitänyt kirjoittaa monta kertaa. Tässä muutamat vinkit, miten tätä öljyä voi käyttää.  

- Täikaudella pudotan pari pisaraa pumpulipuikolle ja sivelen sitä takin kauluksiin ja pipoihin & ks. myös shampoovinkki ylhäällä 
- Alkavat näpyt saa kukistettua töpöttelemällä teepuuöljyä suoraan kohteeseen. Öljy kuivattaa tehokkaasti.
- Känsiin ja syyliin teepuuöljy tehoaa siten, että töpöttelee öljyä joka ilta parin viikon ajan ja kuivettunut kohta htee kerros kerrokselta pois. 
- Kynsisieneen
- Kodin siivoustoimenpiteisiin, kuten esim. pyykinpesukoneen raikastukseen. Rumpuun suoraan voi tipauttaa 10-15 tippaa öljyä ja pestä koneen kuumalla ohjelmalla.
     
Älä laimenna öljyä.


Palaan vielä takaisin täin häätämisvinkkeihin. Voit tehdä vaihtelun vuoksi myös etikka-öljy käsittelyn eli lisätä 10-15 tippaa (1 rkl) teepuuöljyä 2 dl omenaviinietikkaan. Hieroa puhtaisiin hiuksiin ja antaa vaikuttaa 20 minuuttia, jonka jälkeen kampaus ja föönäys, sillä täit vihaavat kuumaa. Tätä voi tehostaa myös suoristusraudalla, jolloin saivareet kärventyvät.

Mikäli täit onnistuvat iskemään, niin hoidon lisäksi parin viikon ajan tarvitaan säännöllinen päätsekkaus ja täikampaaminen kaikilta perheenjäseniltä. Kaikkien perheenjäsenten päiden desifiointi ns. varmuuden vuoksi, ei kannata

Hysteriasiivousta ei kuulemma tarvita, mutta vähintään tämä eli: 


- Vuodevaatteet, pyyhkeet (peitot ja tyynytkin - pesisin minä) pesukoneeseen.
- Takit ja hatut pakastimeen (yön yli) tai saunaan(80 astetta min. 2h). Sama kohtelu unikavereille.
- Sohvat ja patjat imurin alle. 
- Täit elävät pari vrk ravinnotta, joten myös kamojen pussittaminen on hyvä keino estää leviäminen. Pussi kiinni ja so long suckers.    


Tuleeko vielä muuta mieleen, kuin muutama kirosana? Nämä ohjeet korvan taakse (täit muuten viihtyvät korvan takana), jos tilanne sattuu kohdalle, toivon kuitenkin, ettei ohjeille tule tarvetta ja viikonloppuna voi keskittyä ihan muuhun.

 

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Reissussa mualiman navassa ja tiedossa sokeritonta eloa



Viikonloppukolumnisti iskee jälleen. Tällä viikolla olen ollut työmatkalla mualiman navassa eli Kuopijjossa. Ei pysty kirjoittamaan tuota Savon piäkaapuntia mitenkään muuten. Työmatka verotti kolme vuorokautta, mutta ehdin tapaamaan ihanan ystävän lounaalla (Kiitos J) ja toisen ystävän palvelutalossa. Olipa ihana yllättää ja seisoa oven takana parin hotelliaamupalalta salakuljetetun croissantin kanssa. Paljon muuta ei sitten tällä viikolla ehtinytkään. 

Tai ehti, jos tarkemmin muistellaan. Nappasin kiinni FB:n Sokeriton syyskuu -haasteesta ennen kuin ehdin tajuamaan, mitä se oikeasti tarkoittaa. Olipa mitä oli, tämä sokeripöhö saa luvan lähteä. Masinoin hommaan lapset mukaan, mutta lievennetyin säännöin eli ei karkkia, keksejä eikä jäätelöä. He eivät toisaalta mitään sokerijugurtteja edes syö, joten näilläkin rajoituksilla ollaan erittäin hyvällä pohjalla. Palkaksi taisin ehtiä lupaamaan jonkun Lego-homman. Niin ja haaste päättynee viikkoa ennen syyskuun loppua, kuopuksen synttäreillä, joten me otetaankin varaslähtö, heti huomisesta. 

Itse yritän alkaa syynäämään purkkeja ja purnukoita, että voinko oikeasti syödä mitään. Luultavasti porkkanoita, mutta hei, aurinkolomabruna saa erikoismäärän buustia porkkanoista. Ou jee. Tulisitko sinäkin mukaan, niin voidaan yhdessä tsempata (ja rageta), kun tekee mieli upottaa hampaansa johonkin muuhun kuin porkkanaan?  

Mitteepä muuta? Piipahdin tässä pyhäaamuna Samujin Stock-Salessa, vaan ihan turha oli se reissu. Ei sitten mitään löytöjä ja kaikki oli ihan järkkyhinnoissa, huomioiden varastomyyntiajatuksen. Siitähän sitä mielensä olisi voinut pahoittaa, mutta sitä en tehnyt. Niiden mustien housujen hakeminen jatkukoon muualta.

Nyt kalakukon rippeet kitaan ja sitten sekä aurinkoisen että pilvisen sunnuntain ihmettelyyn!

Sohvannurkasta terveisiä lähettää
Riikka 

P.S. Parvekkeella kukoistaa yhä kukkaloisto, tosin miljoonakellot ovat luovuttaneet, mutta bataatti (lpomoea batatis) kukkii! 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Oivalluksia: Kiire ei asu enää täällä


Jälleen on tämä pyhä hetki, jolloin on lupa istahtaa hetkeksi pohtimaan, miten menee. 

Eilen illalla saimme juhlia kauniilla Harakan saarella Helsingissä ja se oli siitäkin erityisen ihanaa, että juuri nämä sukulaiset tuovat myös äidin mukaan juhlimaan. Äiti varmasti olikin kanssamme eilen. Harakan saarella on hieno luontopolku ja tytöt olivat erityisen ihastuneita siihen, että saivat kerätä planktonia merestä ja tutkia löydöksiä mikroskoopilla. Kirjoitimme myös vesimaalilla terveiset kallioon, jotka sitten kuivuttuaan lensivät taivaalle. 




Tähän viikonloppuun mahtuu juhlan lisäksi myös kasvanutta huolta arjen turvallisuudesta. Lausahdukset siitä, ettemme suostu pelkäämään, ovat totta siinä määrin, että koska on voitava elää, ei voi pelätä. Siitä huolimatta toivon - kuten aina toivon - ettei mitään pahaa sattuisi. Tapahtuneita on lapsille vaikea selittää, koska niille ei ole mitään oikeutusta. Siispä niitä ei selitellä, eikä vatvota yhtään enempää kuin on tarpeen.


Arki on se, jota eletään ja hyvin se on startannutkin. Takana on kaikilla ensimmäinen kokonainen viikko, tosin minä nautin perjantaisesta etäpäivästä kotosalla ja olen siitä edelleen superkiitollinen. 

Kolmosluokkalaisella on superhyvä draivi koulussa. Kavereiden kanssa leikitään koulun jälkeen ja voi miten kiitollinen olen myös leikeistä pehmojen ja keppareiden kanssa. Eskarilainen nauttii omista päivistään, aamut sujuvat huikeanhienosti. Tässä on myös äidillä osuutta, koska kiire ei enää asu täällä. Se on muuten ihan mahtava asia. Ei täällä ihan boheemi aikakäsitys kuitenkaan ole vallalla, vaan on sellainen yksinkertaisuus, että otetaan aamuun sitä aikaa vähän enemmän. 

Yksi pulma heräsi männä viikolla ja se oli kadonneiden sukkien metsästys. Tämä on helppo ratkaista, sillä nyt on ohjelmassa uusien sukkaparien hankinta. 

Onnellista sunnuntaita!

 

 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Autoilua just silloin kun haluat / Sis. DriveNow koodin, jolla 20 min ajoaikaa



Olen autokuumeillut aika ajoin, mutta Helsingin keskustassa asuvana ei voi oikein mitenkään järkevästi perustella oman auton hankkimista, eikä siinä kamalasti ole järkeä paljon muuallakaan. Enää ei onneksi tarvitse kuumeilla, sillä olen saanut istua Bemarin ratissa aina kun olen niin halunnut tehdä.

Mainitsin jo aiemmin, pari postausta sitten, että lomalle lähdetään Bemulla, koska aamuneljän aikaan perheen roudaaminen lentokentälle junakyydillä tai taksilla ei varsinaisesti houkuttanut. 

Drivenow-sovellus puhelimessa näyttää lähimmät kiesit ja siitä sitten sopii valkata, haluaako napata manuaalivaihteisen Kyllikin vai automaatti-Laurin. Kalusto on siis aivan uusia Mineja ja Bemareita. Varasin ennen nukkumaan menoa mieluisan ajopelin aivan kotimme läheltä, jotta sain torkuttua ne muutamat tunnit rauhassa ilman huolta siitä, mistä auto löytyy ja saan unenpöpperöiset matkalaiset kyytiin ilman suuria ponnisteluja. Varaaminen klo 23-06 on ilmaista su-to välisenä aikana. Muuten auto on varattu 15 minuuttia ilmaiseksi.

Minä superstressaaja kuitenkin jännitin, miten kaikki menee, mutta ei voisi palvelun käyttö kyllä helpompaa olla. Buukkaat auton sovelluksella tai jos olet auton kohdalla, voit näyttää tuulilasiin omaa DriveNow -korttiasi, jonka jälkeen sovellus käy läpi auton vahinkotsekkaukset, voit syöttää navigaattoria varten kohteen ja varata alemman omavastuun. Sitten vain kliks ja ovet on auki. 


Autossa täytyy syöttää oma pin ja painaa start-nappia. Wruuum! Off you go! Kun olet ajanut perille, niin painat stopista, hyppäät autosta ja lukitset ovet sovelluksella. Odota vielä tuulilasiin vihreä hymynaama ja sen jälkeen autosta ei tarvitse välittää.

Lentokentällä on parkkihallissa omat DriveNow-paikat ja ne löytyivät superhelposti. Auto siihen ja lentokonetta kohti! Lentokenttää koskee 7,90e palvelumaksu, tämä ei koske muualla ajelua. Tässä vielä yhteenveto lentokenttäpalvelusta. 

Itse arastelin alkuun rekisteröitymistä, koska ajattelin, että omavastuu vahinkotapauksissa on kuitenkin tonni ja niin se onkin, paitsi voit sen vähentää, että se on 350e maksamalla joka reissulla 1,50e. Näin olen tehnyt ja toki toivon, ettei vahinkoja tule siitä huolimatta. Ajaminen maksaa 0,57e/min ja jonkun verran on myös ns. Drive'n Save autoja tarjolla, jolloin hinta on 0,40e/min. Menovesi/sähkö sähköautoille sisältyy hintaan.

Mitä kannattaa osata? Muistaa oma pin. No jos ei muista, voi soittaa asiakaspalveluun ja sen saa tekstarilla sieltä. Done.

Ei ole sakkopaikalla

Kannattaa myös parkkeerata oikein, ei siis sakkopaikalle, jolle minä kahdesti olen pysäköinyt. Ekan kerran töissä ja tuolloin asiakaspalvelu hoiti homman kyllä hienosti, kun kysyin joskus iltapäivällä, että onkohan se auto ihan luvallisella pysäkillä. GPS-tsekkaus, missä se Seppo luurasi ja väärässä ruudussahan se oli. Säästyin kuitenkin sakoilta. Sain ohjeet puhelimitse (Kiitti Iiro) ja siirsin  autoa luvalliselle parkkipaikalle.

Tulin lasten kanssa ruuhkassa kotiin viime viikolla ja pysäköin yllättävän vapaalle paikalle. Tulimme kotiin ja aloin muistelemaan, mites se olikaan se suojatien läheisyyteen parkkeeraus. Ei ihan viittä metriä ollut se väli, joten lähdin etsimään parkkipaikkaa ja jos jotain, niin taskuparkkeeraus ei ole vahvuuteni, se vaatii vielä treeniä. Näin ollen sopivan slotin löytäminen vei aikaa ja vähän hermojakin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Elokuun ajan voimassa on tämä linkki, jolla saat DriveNow-rekisteröinnin ilmaiseksi (norm. 30e) ja vielä 20 min. ajoaikaa.  Minä saan 10 min. ajoaikaa koodin käyttämisestä.

Minä käytän autoa nyt kauppakassina ja lentokenttäkyytinä. Joku viikonlopun minireissukin on suunnitteilla palvelun tuntipaketeilla. 

Tätä on odotettu!  

*) Yhteistyössä DriveNow

perjantai 11. elokuuta 2017

Se tämän kesän ihana loma



Eka työviikko loman jälkeen on pulkassa. Palasimme vuosittaiselta akkujen lataus -reissulta maanantaina ja arki otti vastaan jo paluulennolla. Olin ladannut lentotilaan muutaman artikkelin, joihin perehdyin kotimatkalla ja aloitin työt heti jo Kyproksen ilmatilassa. Melkoista. Otin kyllä legendaariset niskaretkahdusunet jossain Ukrainan kohdalla, joten suht iisi lomaltapaluu. Nyt ekan viikon päätteeksi palataan vielä lomafiiliksiin ja saadaan niistä energiaa tulevillekin viikoille. 




Me reissasimme tänä kesänä Kyprokselle. Valitsimme kohteen parhaiden biitsien mukaisesti, joten vietimme viikon Protaraksessa. Täällä olen vieraillut viimeksi päiväretkellä about 15 vuotta sitten, kun vielä tuolloin tiesimme mitä biletys tarkoittaa ja lomailimme Ayia Napassa. Tällä reissulla hotellimme oli lapsiperheen unelma Rising Star, joka ei pettänyt meitä huoneen, tarjoilun tai henkilökunnan suhteen, vaan olimme ennen kaikkea erittäin tyytyväisiä. Varasimme kaksion merinäköalalla ja sitä saimme koko rahalla. Mies halusi ehdottamasti vähintään puolihoidon ja päädyimmekin ns. Holiday Inclusiven, johon kuului lounas ja päivällinen viitenä päivänä. Aamiainen kuului hintaan jokaisena aamuna. 


Ruokaa on pakko hehkuttaa, koska teemaillat (kyproslainen, meksikolainen, sushi, italialainen...) takasivat ruokien vaihtuvuuden ja kaikki oli to-del-la hyvää. Lasten osalta tosin hiukan mietitytti se ranskalaisten, pastan ja nugettien syöminen, mutta koska he saivat valita, siitä ei niuhotettu. Yhdestä asiasta tuli vähän sanomista, nimittäin Nutellan syöminen lusikalla oli a bit too much. Yhtään en kyllä sitten marissut, kun Nutellan alle löytyi croisantti.  

Jätskipalloja ja suklaaputouksia oli joka jälkkärillä. Ei jääneet aikuistenkaan jälkkärit häviöille. Huhhuh nimittäin. Aamiaisella nautin taivaallisen hyvää kreikkalaista jugurttia hunajalla ja myslillä. Niin, niin hyvää. Entä ne hedelmät... Protaraksen parhaat ruoat nautimme hotellissamme.
 
 
Hotellin oma biitsi oli pieni poukama, mutta melko kivinen, kun lähti syvemmälle kahlaamaan, joten mereen menimme muutaman sata metriä kohti kuuluisaa Fig Tree Bayta, jonka ranta oli unelmainen kirkas ja pehmeähiekkainen. Ranta syveni loivasti, joten yllätyksiä ei tullut lapsillekaan. Kävelimme myös Fig Tree Bayn rannalle, joka lunasti maineensa, tänne emme kuitenkaan jokaisena päivänä kokeneet tarvetta tulla, sillä yhtä huikeaa biitsiä oli lähempänäkin hotellia.

Allaselämä miellytti erityisesti lapsia ja myös minä kierähdin aurinkotuolilta altaaseen, kun aloin tiristä liikaa. Saimme myös mahtavan tuliaisen kotiinvietäväksi, kun meidän eskarilainen oppi loman päätteeksi uimaan itse! Esikoinen puolestaan oppi pari vuotta sitten tämän taidon Kreetan lomalla.



Auringosta nautimme täysin siemauksin ja lapsilla oli testissä herkälle iholle sopiva Acorellen spf 50 spray*), jota myös mies suihki hartioihinsa ja rintaansa. Tästä tuli yksi suosikeista aurinkovoidearsenaaliin. Spray levittyi hyvin, eikä tehnyt muumiefektiä. Itselläni oli vanhat tutut Biosoliksen spf 20 -öljy ja Alga Mariksen spf 30 spray. Väri vaihtui kalpeasta kauniin ruskeaksi. Vinkkinä aurinkolomailijoille: Kannattaa laittaa jääkaappiin after sun ja aloe vera -geeli, näitä on hyvä lisäillä päivän päätteeksi ihoa hoitamaan ja viilentämään. 




Olemme vähän huonoja lähtemään retkille, eikä tällä kertaa käyty edes lähikohteissa, kuten Ayia Napassa tai Larnacassa, koska olin Kyproksella työmatkalla pari vuotta sitten ja nämä paikat oli käyty. Ihan vaan poolilla ei pelkästään pötkötelty, sillä kävimme hotellin lähellä olevalla kukkulalla, josta löytyi kaunis, pieni kirkko Profitis Elias. Kirkon juurella oli puiden oksille sidottu nauhoja ja mekin ostimme jokaiselle oman nauhan, jonka sidoimme oksalle. Nauhan solmittuaan sai toivoa jotain.



 
Esikoisen kanssa hyppäsimme yksi iltapäivä reilun parin tunnin veneretkelle ja pääsimme uimaan Blue Lagooniin. Esikoinen tiedusteli, yltääkö jalkani pohjaan. Noooo ei ihan, kun alla oli seitsemän metriä. Vedet olivat uskomattoman kirkkaat ja näimme matkalla Knossos Beachin, Rakastavaisten sillan ja paljon muuta.




Kyproksella(kin) oli kisuja, jotka veivät erityisesti lasten sydämet. Kuopus kyseli toiveikkaana, voisimmeko adoptoida yhden kisun ja viedä sen kotiin. Jotkut turistit ostivat ruoka-annoksia kaupasta ja ruokkivat kissoja kadulla. Pohdimme lasten kanssa, miten mahtaa käydä, kun loma loppuu. Tietysti uudet lomailijat jatkavat ruokkimista. No, toivotaan niin.


Pakkasin mukaan kaksi lomakirjaa - Katja Kallion Yön Kantajan ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani ja luin ne matkalla molemmat. Kallion kirja on hienosti kirjoitettu, mutta ei ehkä sitä kaikista keveintä lomalukemista. Amanda Aaltosen tarina Seilin saarella oli melkoisen rankka ja tarina paikoin niin intensiivinen, että piti välillä laittaa kirja aurinkotuolin alle lepäämään.  

Kymmenen unelmaani oli ihana, pyyhin kyyneliä useaan kertaan. Sellainen suht kevyt, olematta kuitenkaan yhtään hömppä. Ihan täydellinen lomakirja.


Mitähän vielä kertoisin? Ehkä sen vielä, että loma teki tehtävän. Oli kiitollista olla yhdessä perheen kanssa, istua aamupalalla, lounaalla ja illallisella kaikki yhdessä. Oli ihanaa, kun ei ollut mitään suoritettavaa, jonka suorittamatta jättäminen olisi stressannut. Ne matot voi pestä vaikka tulevana viikonloppuna, kun kesälomalla ei ehtinyt. Näillä energioilla jaksaa taas ja ensi kesänä uusiksi.

  

*) Acorellen spray saatu testiin.
**) Sis. mainoslinkkejä.